Mun mielestä tämä top-jakso meni oikeinkin hyvin. Ohjaajani kanssa oltiin yhtä mieltä siitä että asteikolla 1-5 mun arvosana voisi olla 4. Sain hyvää palautetta omatoimisuudesta (että mulle ei tarvinnut aina sanoe että tee tämä ja tämä seuraavaksi), asukkaiden kohtaaminen sujui hyvin, osasin olla läsnä ja ohjaamistaidot kehittyivät koko jakson aikana vaan parempaan suuntaan.
Pidin erityisesti siitä,että mulle annettiin vastuuta eikä mun tarvinnut roikkua ohjaajassani koko aikaa. Kävin kahdestaan asukkaiden kanssa esim. kaupassa, terveyskeskuksessa, kävelyillä ja kirjastossa. Osasin vetää ohjausharjoituksia ilman että siinä oli joku toinen auttamassa. Itsekin huomasin, että itsevarmuuteni ohjaajana kehittyi koko ajan. Osasin lähestyä asukkaita spontaanisti ja luontevasti.
Ennen jakson alkua odotin, että vastassa on paljon huonokuntoisempia ja vaikeampia vanhuksia, mutta yllätyin positiivisesti. Suurimmalla osalla kuitenkin pää toimi varsin hyvin, vaikka joillakin muisti saattoikin pätkiä. Kun vertaan tätä kokemusta lähihoitaja-opintojeni työssäoppimiseen, pidän tästä alasta paljon enemmän. Tässä työssä ei ole kamala kiire koko ajan, vaan on resursseja oikeasti antaa aikaa ihmiselle. Myöskään perushoidon toimenpiteet ei ole mun juttuja, vaan ylipäätään ihmisten kanssa oleminen ja yhdessä jonkin asian tekeminen.
Osa ohjauksista kyllä jännitti, mutta huomasin että hyvin valmisteltu ohjaus on paljon helpompi pitää. Tuolijumppia olisi voinut suunnitella paremmin, mutta muut ohjaukset menivät mun mielestä ihan hyvin, vaikka tottakai kaikessa voisi vielä kehittyä. Silloin kun aloitin kouluni viime syksynä, olin tosi arka ja epävarma pitämään mitään ohjauksia, mutta nyt osaan ottaa ohjat käsiini ja olla tarpeeksi auktoriteettiasemassa. Vanhuksille kaikki pitää puhua rauhallisesti, selkeästi ja kovalla äänellä, minkä opin tämän jakson aikana tekemään.
Kaiken kaikkiaan, sain tästäjaksosta paljon ohjauskokemusta ja itsevarmuutta ohjaajana. Iso kiitos Huilille ja ohjaajalleni tästä kokemuksesta! :)
Pidin erityisesti siitä,että mulle annettiin vastuuta eikä mun tarvinnut roikkua ohjaajassani koko aikaa. Kävin kahdestaan asukkaiden kanssa esim. kaupassa, terveyskeskuksessa, kävelyillä ja kirjastossa. Osasin vetää ohjausharjoituksia ilman että siinä oli joku toinen auttamassa. Itsekin huomasin, että itsevarmuuteni ohjaajana kehittyi koko ajan. Osasin lähestyä asukkaita spontaanisti ja luontevasti.
Ennen jakson alkua odotin, että vastassa on paljon huonokuntoisempia ja vaikeampia vanhuksia, mutta yllätyin positiivisesti. Suurimmalla osalla kuitenkin pää toimi varsin hyvin, vaikka joillakin muisti saattoikin pätkiä. Kun vertaan tätä kokemusta lähihoitaja-opintojeni työssäoppimiseen, pidän tästä alasta paljon enemmän. Tässä työssä ei ole kamala kiire koko ajan, vaan on resursseja oikeasti antaa aikaa ihmiselle. Myöskään perushoidon toimenpiteet ei ole mun juttuja, vaan ylipäätään ihmisten kanssa oleminen ja yhdessä jonkin asian tekeminen.
Osa ohjauksista kyllä jännitti, mutta huomasin että hyvin valmisteltu ohjaus on paljon helpompi pitää. Tuolijumppia olisi voinut suunnitella paremmin, mutta muut ohjaukset menivät mun mielestä ihan hyvin, vaikka tottakai kaikessa voisi vielä kehittyä. Silloin kun aloitin kouluni viime syksynä, olin tosi arka ja epävarma pitämään mitään ohjauksia, mutta nyt osaan ottaa ohjat käsiini ja olla tarpeeksi auktoriteettiasemassa. Vanhuksille kaikki pitää puhua rauhallisesti, selkeästi ja kovalla äänellä, minkä opin tämän jakson aikana tekemään.
Kaiken kaikkiaan, sain tästäjaksosta paljon ohjauskokemusta ja itsevarmuutta ohjaajana. Iso kiitos Huilille ja ohjaajalleni tästä kokemuksesta! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti